Arkisto | Matka RSS feed for this section

Kaukolennolla yksivuotiaan kanssa

9 Hei

Tässä artikkelissa kertoilen miten perheellämme sujui noin 10 tunnin lentomatka 1 vuotiaan kanssa. Mukana on muutamia vinkkejä, joskaan en väitä että ne olisi paras menetelmä tai suositeltava kaikille samanmoista matkaa suunnitteleville. Mutta toivottavasti jutusta on jotain hyötyä ja muutenkin kiinnostava.

Valmistelut ja liput
Ensinnäkin täytyy tietenkin passin olla kunnossa. Meidän tapauksessa lapsellamme oli siis kaksi passia, Suomen ja Japanin. Ja näytä käytettiin aina ko. maassa asioidessa. Eli Japanissa näytettiin japanilaista passia ja Helsinki-Vantaalla suomalaista passia. Lapselle ei ostettu omaa lippua, vaan hän kulki ns. sylimatkustajana. Hintaa tällöin tuli 10% normaalista lipun hinnasta. Lensimme koko porukka Japan Airlinesin Premium Economy -luokassa. Syitä tähän on useita (mm. tila koneessa, lounge), mutta näistä tarkemmin myöhemmin jutussa. Lippuun kuului 2 matkatavaraa aikuisille ja 1 matkatavara lapselle.

Matkaa varten, ja muutenkin käyttöön, hankimme GB Pockit+ matkarattaat. Tämä hankinnan tarpeellisuus arvelutti aluksi, mutta osoittautui vallan mainioksi. Nämä lähes ”maailman pienimpään kokoon” taittuviksi tituleeratut rattaat mahtuu käsimatkatavaraksi. Tämä helpotti liikkumista lentokentällä, koska matkalaukkuhihnastot voivat olla hyvinkin kaukana ja lentokentän lastenkärryjä ei ollut aina saatavilla. Myöhemmin maissa rattaat olivat myös kätevät liikuttaessa sekä autolla että julkisilla.

Muuten tärkeimmät valmistelut liittyivät lapsen ruokailuun. Toki lennolla myös sylilapsi saa ruokaa, mutta eri asia on että suostuuko hän sitä syömään. Joten otimme varmuuden vuoksi omat eväät mukaan. Nämä oli toki alkuperäisissä avaamattomissa paketeissa asianmukaisesti läpinäkyvissä pusseissa. Tarkoituksella otimme mukaan useita pusseja smoothie-aterioita. Niistä oli erittäin kätevä antaa lapselle nousujen ja laskeutumisen aikaan. Syödessä lapsi oli rauhallinen ja nieleminen esti paineenmuodostumista korvissa ja niiden särkemistä.

Hygieniapuolelta pakattiin normaali vessasetti mukaan, joskin isommalla vaippavarastolla. Leluista valikoitui matkalle pienehköjä ja ennen kaikkea hiljaisia leluja, jottei stressattaisi liikaa kanssamatkaajiamme. Onneksi lapsemme on hyvin innokas kuvakirjojen lukija, mikä sopii vallan mainiosti lentomatkan viihteeksi.

Lentokentällä
Iso osa matkan suunnittelusta keskittyi stressittömyyden maksimointiin. Kentälle saavuimme aikaisemmin kuin ”normaalisti”, koska pienen lapsen kanssa voi eteen tulla monta yllättävää viivästystä. Premium Economyn mainiona etuna on pääsy lentokenttäloungeihin. Tokiossa se tarkoitti hyvinkin isoa Sakura-loungea. Yleisesti se ei ole hirveän rauhallinen, mutta loungesta löytyy myös lapsille oma leikkihuone. Se oli erittäin hyvä ja lapsemme viihtyi siellä lentoon asti. Huone ei ole iso, mutta onneksi siellä ei ruuhkaakaan ollut, enintään vain kaksi muuta lasta leikkimässä. Ymmärrettävää, koska suurin osa loungen käyttäjistä olivat bisnesmiehiä. Helsinki-Vantaalla puolestaan menimme Almost@Home loungeen, joka on kotoisampi kuin suuri ja kliininen Finnair lounge. Siellä ei ole erillistä lastenhuonetta, mutta tunnelma on hyvin rauhallinen. Lounget olivat mainio valinta varsinkin lapsen ruokailurytmin kannalta. Hän nukkui matkat lentokentille ja saapuminen ajoittui juuri ruoka-aikaan. Itse lentokoneessahan ateriaa saa vasta jonkin ajan kuluttua noususta.

Liikkuminen lentokentällä oli vaivatonta omien kärryjen takia. Otti lapsemme vielä lyhyet nokosetkin rattaissa, mikä ei olisi onnistunut lentokentä lainakärryissä. Lähtöportilla laitoimme vain rattaat kasaan ja kantokassiin. Perillä rattaat sai heti käyttöönsä. Kätevää. Olen kuullut että vaikka useilla lentokentillä voi pyytää toimittamaan ruumaan laitetut lastenvaunut jo portille, se ei aina toimi mutkattomasti. Joko toimituksessa kestää, tai rattaat tulee kaikesta huolimatta matkalaukkulinjalle.

Pikkulasten kanssa pääsimme koneeseen ensimmäisessä ryhmässä. Olimme ensimmäisellä lennolla ainut ”pikkulapsiperhe”, joten oli aika mielenkiintoista seistä japanilaisten pukumiesten keskuudessa (ja tosiaankin he olivat miehiä, joukossa ehkä kaksi pukunaista). Valitettavasti emme voineet jäädä bisnesluokkaan vaan paikkamme oli peremmällä koneessa. 😛

Lentokoneessa
Nousukiito sujui ihan hyvin. Smoothie rauhoitti matkalaista eikä korviin ilmeisesti juurikaan sattunut. Itsellänihän korvat ovat aina kipeät vaikka koittaisin mitä temppuja tahansa. Siksi huolena oli että lapsi olisi perinyt saman ominaisuuden. Onneksi näin ei vaikuta olevan.

Paikkamme oli Premium Economy luokan aivan ensimmäisellä rivillä, koska varasimme vauvakaukalon (basinet) sisältävät istuimet. Boonuksena jalkatila oli vielä ruhtinaallisempi kuin normaaleissa Premium Economy paikoissa. Hyvä lapsen leikkien kannalta, ja hyvä minun mukavuuden kannalta. Nousukiidon aikana lapsi istuu sylissä. Vauvakaukalo liitetään paikalleen vasta nousun jälkeen. Aina ei lapsemme suostunut siinä oleskelemaan, mutta silloin se toimi kätevänä lisäpöytänä tavaroiden säilytystä varten. Koitimme käyttää eräänlaista piknik-pressua leikkialustana, mutta käytännössä se ei toiminut toivotulla tavalla. Lapsemme leikki sitten sylissä, kaukalossa tai suoraan lattialla.

Lento meni kokonaisuudessaan yllättävän hyvin. Lapsi itki vain noin vartin verran. Nukahti lopulta äidinsä syliin, josta sitten siirrettiin vauvakaukaloon nukkumaan. Kokonaisuudessaan hän nukkui noin 4 tuntia lennon aikana, mikä on 4 tuntia enemmän kuin minä (en pysty nukkumaan lentokoneessa). Joskus vielä haluaisin kokeilla ensimmäistä kertaa bisnesluokkaa, jos vaikka nukkuminen onnistuisi kun pääsee ihan kunnolla vaakatasoon. No, ainakin lapsen nukkuessa pystyin nauttimaan rauhassa juomatarjonnasta ja katselemaan pari elokuvaa.

Ennen koneen laskeutumista vauvakaukalo pakattiin jälleen pois. Henkilökunnalla meni itse asiassa jonkin aikaa asentamisessa ja purkamisessa, koska eivät ilmeisesti ole tottuneet siihen. Kaukalon käyttö taitaa olla aika harvinainen tapaus. Laskun aikana annettiin jälleen smoothieta ja se sujui ilman itkuja.

Loppukaneetit
Paljon luonnollisesti riippuu matkabudjetista. Me tällä kertaa päätimme että menemme pitkälti lapsen ehdoilla. Pyrimme vähentämään stressiä niin lapselle kuin meille aikuisille. Siltä kannalta nuo normaalia kalliimmat liput olivat kyllä jälkeenpäinkin ajateltuna loistovalinta. Toki hinnan kirpaisua kukkarossa voi itselleen hieman lieventää ajattelemalla että saamme paremman ”edun” tuosta 10% hinnasta. Eli noin kahden Premium lipun hinnalla matkusti mukavasti kolme henkilöä. Seuraavaan reissuun mennessä lapsi on jo sen verran kasvanut että joudumme ostamaan hänelle oman istuinpaikan. Tällöin todennäköisesti tulemme menemään economy -luokassa, muun rahvaan keskuudessa. Nyyh!

Mainokset

Haahuilua Hanedan katolla

20 Huh

JALit

Menin piipahtamaan hieman pohjoiseen, Akitan prefektuuriin. Menopeliksi valikoitui lentokone, koska se on nopea ja itse asiassa ei juurikaan kalliimpi kuin shinkansen. Esimerkiksi JAL tarjoaa usein paketteja, joihin kuuluu lennot ja hotelliyöpymiset perus bisneshotellissa. Tämä kombo on yleensä edullisempi kuin luotijunalla matkustelu ja erillisen hotellin metsästäminen. Jos olet matkustamassa Japanin sisällä kauemmaksi, kannattaa harkita lentämistä shinkansenin sijaan, ellei Japan Rail Pass lymyile takataskussa.

Haneda on Suomalaisille tuntemattomampi lentokenttä, koska se palvelee lähes kaikkea maansisäistä lentoliikennettä Tokioon, kun Narita puolestaan vastaa ulkomaiden yhteyksistä. Jako on hieman hämärtynyt kun 2010 Hanedassa avattiin uusi kansainvälinen terminaali. Toivoisin kovasti että Finnair siirtäisi Tokion toimintonsa Hanedaan, koska se on paljon lyhyempien ja kätevämpien yhteyksien päässä Tokiosta (varsinkin länsiosista). Haneda on aika kiireinen paikka. Se on itse asiassa maailman 4. vilkkain lentokenttä matkustajamäärillä mitattuna Atlantan, Pekingin ja Lontoon jälkeen.

Terminaalirakennuksen katolla on lentokonebongareiden riemuksi isot näköalatasanteet, joista pystyy käytännössä tarkkailemaan kaikkien kiitoratojen toimintaa. Itsekkin näppäilin lentoa odotellessa muutaman foton vaikka sää ei ollut hirveän suosiollinen. Tohinassa onnistuin pudottamaan Tamron oben takatulpan ja se ”tietenkin” vieri turva-aidan väärälle puolelle. No… ostin jälkikäteen kakaku.com:ista uuden, kun ne ei paljoa maksa. Jos menette koneita kurkkaamaan niin voitte ehkä bongata myös mun tulpan sopivasti parin metrin päässä kaltereista (vaikka luulen että se siivotaan aika vikkelään pois).

Lentokoneista pitäville alalinkin takana on muutama otos. En ala mallinimiä arvaamaan, vaan jätän ne asiantuntijoiden selvitettäväksi.

Jatka tästä kurkkaamaan koneita…

Italia

4 syys

Blogi hiljentyy hieman vähäksi aikaa. Huomisesta lähtien luuhailulokaationa on Italia. Tuolta reissultakin on tulossa entiseen tapaan muutama artikkeli vaikka ne nyt ei Japaniin liitykkään. Löytyvät tuttuun tyyliin kategoriasta ’Ulkomaat’.

Se on moro!

Pirren ja Hansun paluu

11 Maa

Pirre ja Hansu tuli tänään taas Japaniin. Pikkasen myöhässä tuli mentyä Naritan kentälle, joten ne oli jo ehtineet kymmenisen minuuttia aikaisemmin porteista ulos. No, hätä ei tietenkään ollut minkäänmoinen. Siellä ne vaan odotteli ”rauhallisesti” noutajan saapumista.

Kentältä pyyhkäistiinkin sitten suoraan Tama-Centeriin Sanrio Purolandiin kurkkaamaan Kitty-chania ja kumppaneita… ja shoppailemaan. Ei pitkä yön yli lento noita tehopakkauksia hidasta. Siitä reissusta sitten toisella kertaa.

Halpa lippu shinkanseniin

10 syys

Jos ei oteta huomioon Japan Rail Passin loistavaa tarjousta, on tässä artikkelissa esiteltävä erikoislippu halvin menetelmä matkustaa shinkansenilla Osakan ja Tokion välillä. (katso myös aikaisemmat artikkelit raideliikenteestä Japanissa ja matkakorteista, PiTaPa ja Suica) Kyseessä on Puratto Kodama -lippu, jolla kuten nimestä voi päätellä, pääsee ajelemaan Kodama-tyypin shinkanseneilla. Miten tämä eroaa normaalista shinkansenin lipusta ja kuinka halpa se sitten oikeastaan on?

Lue tästä vastaukset kysymyksiin…

Suica

13 syys

002_pasmosuica_02

Suica on matkakorttisysteemi JR:ltä Kanton alueella, kuten PiTaPa Kansain alueella. Jos et ole vielä lukenut niin tsekkaa myös artikkeli yleisesti raideliikenteestä täällä. PiTaPa kortista poiketen Suica muistuttaa enemmän Suomen pääkaupunkiseudun matkakorttia, koska se perustuu rahan lataamiseen kortille etukäteen eikä matkakulujen velottamiseen suoraan pankkitililtä.

Jatka artikkelin lukemista…