Arkisto | Okayama RSS feed for this section

Kurashiki

8 Hel

Illanviettoa seuraavana aamuna suuntasimme kohti Kurashikin keskustaa. Se on Edo-kaudella tärkeäksi jokisatamaksi kehittynyt kaupunki. Kurashikin silmiinpistävin piirre on vanhat mustavalkoiset varastorakennukset, joissa sataman tavaroita säilytettiin. Nykyään monet niistä on muutettu kaupoiksi tai ravintoloiksi, mutta säilyttäen kuitenkin entisen ulkoasunsa. Edo-ajan tunnelman varjelemiseksi alueen sähkölinjat on paikallisesti epätyypillisesti piilotettu näkyvistä. Normaalisti japanilaisissa taajamissa kadunvarret ovat täynnä sähkötolppia ja hämähäkinseittimäisesti risteileviä johtoja.

Jatka tästä artikkelin lukemista…

Mainokset

Siemailua sillan kupeessa

28 Tam

Ja matka jatkuu… Okayaman reissun yöpymispaikka oli Seto sisämeren rannalla sijaitseva onsen-hotelli. Huoneestamme oli ihan mukavat näkymät läheiselle Seto suursillalle (Seto oohashi). Se on vuonna 1988 valmistunut 11 sillan muodostama yhteensä 13 km pitkä väylä Honshun pääsaaren ja Shikokun välillä. Yllä olevassa kuvassa lähinnä näkyy Shimotsui-Seto silta. Se on 1400 metriä pitkä ja sen sanotaan olevan maailman 22. suurin riippusilta (joskin veikkaan että tieto voi olla vanhentunut, johtuen tuommoisten siltojen rakennustahdista).

Se tylsistä siltajorinoista… Tämän artikkelin päätarkoitus on juominen! Ha!

Jatka tästä artikkelin lukemista…

Kanba vesiputous

26 Tam

Reissumme Okayaman prefektuurissa jatkuu. Seuraavana kohteena oli Kanba niminen vesiputous samaa nimeä kantavassa luonnonpuistossa pohjois-Okayamassa. Sen sanotaan olevan Chugokun alueen vaikuttavimpia vesiputouksia. Tavallaan muistuttaa jonkin verran Wakayaman Nachi-Katsuuran vesiputousta. Vesiputoukselta virtaava purokin on varsin viehättävä ja alue kokonaisuudessaan on kaunis, varsinkin ruskan aikaan.

Jatka artikkelin lukemista…

Tsuyama: linna ja robotti

24 Tam

Menimme labraryhmän kera loppusyksystä viikonloppureissulle Okayaman prefektuuriin. Hypättiin kaikki yliopistolla aamuvarhaisella tilausbussiin ja huristeltiin useamman tunnin ajan länteen. Ensimmäinen stoppimme oli Tsuyama ja siellä sijaitseva linna.

Alue ei ollut kovinkaan merkitsevä ennen Edo-aikaa, jolloin Tokugawa shogunaatti antoi silloisen Mimasakan provinssin Mori Tadamasa:lle. Mori kehitti aluetta huomattavasti ja rakennutti myös monimutkaisen ja loisteliaan Tsuyaman linnan. Jos kerta linna on niin mahtava, miksi se ei ole paremmin tunnettu?? Syy on siinä että alkuperäisiä linnan rakennuksia ei juuri ole enää jäljellä. Suurin osa purettiin pois Meiji-restauraation jälkeen monien muiden linnojen ohella, kun niiden ylläpito koettiin liian kalliiksi.

Jatka artikkelin lukemista…

Okayama

21 Lok

Elikkäs tuossa jokin aikaa sitten tuli tehtyä pikaisku luotijunalla Okayaman suuntaan. Aikaa junamatkaan ei mennyt perus ”akkari-istuntoa” pidempään. Okayama sijaitsee sijaitsee Osakan ja Hiroshiman välissä meren rannalla. Okayamasta on lähtöisin Momotaroo-tarina pojasta, joka saapuu maankamaralle persikan sisällä ja josta kasvaapi hyvä samurai-heebo. Okayama lienee kuitenkin kuuluisampi Koorakuen-puutarhastaan ja mustasta linnastaan. Se on keskikokoinen kaupunki 700000 asukkaalla.


Koorakuen valmistui vuonna 1700 ja nykyisen muotonsa se sai 1863. Se on yksi ”Japanin kolmesta suuresta puutarhasta” ja kokoa sillä onkin noin 133000 neliömetrin verran. Puutarha on tyypiltään ns. kävelypuutarha, jossa risteilee polkuja pitkin poikin. Koorakuen on suunniteltu siten että samat elementit luo erilaisia maisemia riippuen katsojan sijainnista. Polun jokaisen mutkan takan odottaakin aina uudenlainen näkymä. Paikkaa ei kyllä voi mitenkään rumaksi haukkua, mutta jotenkin alueen massiivisuus (ja turistilaumat) tökkii ja henkilökohtaisesti pidän enemmän esim. Naran Isuien-puutarhasta, joka on rauhallisempi, pienempi ja sympaattisempi. Koorakuenia melkein kuvailisi ennemmin puistoksi kuin puutarhaksi jo kokonsa puolesta. Puutarhassa on myös ajoittain perinteisiä viihde-esityksiä. Aikuiset pääsee sisään joko ninjailemalla pummilla tai sitten pulittamalla portilla 350 jeniä.




Okayaman linna on useimmista japanilaisista linnoista poiketen huomiotaherättävän musta. Paikallinen daimio aikoinaan suunnitteli väsäilevänsä uutta pytinkiä ja oli perusteellisen kateellinen läheisen kuvankauniin, ja vitivalkoisen, Himejin linnan saamasta huomiosta. Tästä syystä heppu päätti niinsanotusti haistattaa sinne suuntaan ja rakennutti linnansa vastaavasti mustaksi. Se valmistui vuonna 1597. Himejin linnan saadessa nimen ”valkoisen haikaran linna”, Okayaman linna puolestaan sai lempinimen ”korppilinna”. Naganon liepeillä on myös toinen musta ”korppilinna”, mutta näiden linnojen nimissä on japanin kielellä eri korppia tarkoittava sana, joten sekaannusta ei tapahdu.

Jälleen poiketen naapurista Himejin linnasta, Okayaman linna ei ollut niin onnekas ja jenkin pommitti sen muussiksi toisen maailmansodan aikana. Nykyään paikalla siis tönöttää betoninen rekonstruktio ilmastointeineen ja hisseineen. Aikoinaan Okayaman linnan kattotiilet olivat kullattuja, mutta nykyisessä replikassa vain kattojen shachihokot ovat saaneet kultapinnoitteen. Sisällä on Osakan linnan tapaan museo, johon pääsee tutustumaan pulittamalla 300 jeniä.

Linna on sekä Himejin linnaa että Osakan linnaa pienempi, mutta väritykseltään kyllä mukava piristys. Linnan ympäristössä sattui vielä ko. päivänä olemaan joku paikallinen matsuri. Mukavasti reissun viime hetket kuluivatkin (hieman raastavaa) iskelmähoilausta kuunnellen, festarihampparia naamaan kiskoen ja kokista Anpanman-juomapullosta ryystäen.