Mistä on pienet tytöt tehty, mistä on pienet pojat tehty, mistä on pienet japanilaiset tehty?

Vastaus viimeiseen kysymykseen lienee ”SOKERISTA”.

Tuo ylipitkä otsake on johdatus paikalliseen sateenvarjokulttuuriin, joka eilisen taifuunin takia on ajankohtainen. Useimmat ulkvistit huomannee ensimmäisten kosteiden päivien koittaessa paikallisten erilaisen suhtautumisen sateeseen. Asia ei ole mulle pistänyt silmään enää pitkään aikaan, mutta taannoinen Euroopan reissu muistutti jälleen kuinka erilailla ihmiset käyttäytyy sateella ja miten ripotteluun ollaan varauduttu. Japanin expateille tässä artikkelissa ei ole varmaankaan mitään uutta, mutta normaaleille turisteille ehkä hyödyllistä infoa. Sateenvarjoasiat sisäistämällä voitte välttyä näyttämästä selviltä rassukkaturisteilta ensimmäisten kuurojen yllättäessä.

Perusteet… Japanilaiset eivät halua kastua, ei edes pientä rahtusta, siksi viittaus sokeriin johdannossa. Tiedätkö tunteen kun kävelet ulkona ja tunnet kuinka keskelle päätä tahi käsivarteen tipahtaa yksittäinen tippa? Siinä vaiheessa kun vilkaiset heti ympärillesi ja satut olemaan Tokion keskustassa on varmasti vähintään tusina kansalaista aukaissut jo sateenvarjon suojakseen. Nämä turbovikkelät kasa-shinobit välttävät kastumista kuin ruttoa, myös kesäkuumalla. Jos vettä alkaa sataa vähänkin runsaammin niin ilman sateenvarjoa kävelevät ihmiset ovat 80% varmuudella ulkomaalaisia.

Miksi näin? Itse asiassa en tiedä… syy ei ole hajamielisissä turisteissa, jotka ei muista ottaa sateenvarjoa mukaan tai tarkistaa säätiedotusta aamulla. Euroopassakin matkatessa paikalliset eivät juuri käytä varjoja ennen kuin sataa oikein kunnolla. Väitän että näin on myös Suomessa. Ranskassa olin japanilaisen matkailufirman ryhmäreissulla (kyllä, juuri niinkuin ne isot kameraturistilaumat, jotka seuraa lippua heiluttavaa opasta orjallisesti) ja määränpäässämme alkoi yhdessä vaiheessa tihuttamaan. Paikallisten ja länkkärituristien joukossa avautui varjo siellä täällä, kun taas joukkiomme muuntautui sateenvarjopötköksi muistuttaen lähinnä kiinalaista lohikäärmetanssia.

Itse en Japanissakaan jaksa aina availla varjoa kun alkaa hieman tihuttamaan. Taivaalle vilkaisemalla voi helposti päätellä että se on kuitenkin vikkelästi ohi ja kesällä satava vesi on ihan lämmintä, joten ei se haittaa. Silloin tällöin toverit ihmettelevät, miksi en kaiva varjoa laukusta esiin. Yleensä huikkaan vaan ettei sitä tarvitse, koska ei tää ole mikään kunnon sade, joka kastelee. Tosin tuskin mä ketään huijaan… oikeasti olen vain niin laiska etten jaksa kaivaa suojavälinettä esiin. Omatuntoa ei toki helpota se että usein avulias paikallinen on ilomielin jakamassa omaa avattua varjoaan suojakseni. No, enivei… ei se sade mua tapa, joten en ala tapojani muuttamaan.

Sama perustelu lienee useilla eurooppalaisilla, mutta miksi sitten japanilaiset eivät tunnu tuota katsontakantaa ymmärtävän? Ehkä syy löytyy itse säästä, ei niinkään sateesta vaan yleisestä kosteudesta. Japanin kesä on kostea. Vaikka ei sataisi, huitelee kosteusprosentti yleisesti 80% tietämillä. Tämä kuuman-kostea ”Mombasasää” tekee pyykin kuivattamisesta ulkona vähän vaikeaa ja ne joutuisi ehkä vetämään päälle vielä hieman vetisinä. Tai ehkä syy on japanilaisessa estetiikkatajussa. Sateen kastelemat vaatteet ja päälakeen liimaantuva viivakoodikampaus ei liene niitä kauneimpia näkymiä. Kun otetaan huomioon miten ihmisen ”julkisivu” on yleisesti Japanissa paljon tärkeämpi kuin lännessä, voinee arvata että vettynyttä nuhjuisuutta vältetään.

Japanin kielessä on sanonta, 傘の花が咲く, ’kasa no hana ga saku’ eli vapaasti suomennettuna ’sateenvarjon kukka puhkeaa’. Värikkäät sateenvarjot tuovat pirteyttä harmaaseen kaupunkikuvaan sateella…… paitsi että varjot harvemmin on värikkäitä. Tästä pääsemmekin fantsulla riippusillalla paikallisen sateenvarjokulttuurin erityispiirteisiin.

Nimittäin kaikista yleisin sateenvarjotyyppi Japanissa on läpinäkyvä. Niitä on kaikkialla, ne on halpoja (alle 2 euroa) ja ennen kaikkea ne on tavattoman käytännöllisiä. Luonnollisestikkin sellaisen varjon kantaja näkee eteensä ja voi täten välttää noloja yhteentörmäyksiä ruuhkaisilla kaduilla. Lisäksi varjon avulla voi nauttia näkymistä ylöspäin mielenkiintoisiin rakennuksiin ja puiden oksiin. Läpinäkyvä vinyyli myös päästää kaiken synkän sadepäivän valon läpi. Mustan sateenvarjon alla on paljon tummempi tunnelma. Nuo vinyylivarjot ovat pyöräilijöiden suosikkeja… joskin varoituksena pitää mainita että sateenvarjon (kuten myös korvakuulokkeiden) kanssa pyöräily on lainvastaista, joskin varsin yleistä.

Japanilaiset ovat sateenvarjotanssin mestareita. Kadun sanaton kohtaaminen on kuin soljuva vesi, sulavan yhteisymmärryksen myötä toinen nostaa varjoa ja toinen laskee ilman törmäystä. Tämän ryhmätanssin ääriesimerkeistä voi nauttia Shibuyan ja Shinjukun ruuhkaisilla suojateillä. Normijapanilaista pidemmillä ulkvisteilla kannattaa olla hieman enemmän tarkkaavaisuutta varjojen reunojen hipoessa vaarallisen lähellä silmien korkeutta.

Tavarataloissa, marketeissa ja kaupoissa on usein vekotin, joka tarjoaa pitkiä muovipusseja sateenvarjoille. Täten liikkeeseen astuessa ei vettä tippuva varjo kastele lattiaa, vaatteita ja ostoksia. Liikkeestä poistuttaessa käytetty sateenvarjospärdäri vipataan niille tarkoitettuun kierrätyspussiin. Joissain rakennuksissa on ulko-ovella teline sateenvarjoja varten. Ei tarvitse huolehtia rosvoista… ei Japanissa sateenvarjoja pöllitä. Voit olla varma että värillinen varjosi odottaa sinua kiltisti telineessä kun palaat kadun ihmisvilinän sekaan. Huomioi VÄRILLINEN!

Läpinäkyvillä vinyylivarjoilla on tavallaan yhteisövarjon maine. Koska ne on yleisin sateenvarjotyyppi ja ne pitkälti näyttää ihan samanlaisilta, ei voi välttyä etteikö vahingossa ottaisi mukaan jonkun muun varjon niiden tusinan joukosta, jotka telineessä nakottaa. Jos huomaat että varjosi on kadonnut, niin älä mene poliisia vaivaamaan tai edes ostamaan uutta varjoa. Nappaa telineestä mukaan toinen vinyylivarjo, joka eniten muistuttaa omaasi ja jatka huoletta matkaa. Niitä myös unohdetaan erinäisiin paikkoihin yleisesti, joten jos et sattunut varjoa ottamaan mukaan ja lähin konbini onkin jopa 50 m päässä, saattaa kaupan täti antaa sinulle vanhan käytetyn varjon mukaan ilmaiseksi.

Japaniin matkaajien ei kannata raahata omia varjoja mukaan. Sulaudu joukkoon! Osta tarvittaessa lukuisista konbineista itsellesi läpinäkyvä varjo ja nauti sen luomasta esteettömyydestä. Jos vain matkalaukussa on tilaa niin vinyylivarjot ovat mitä mainioin matkamuisto. Moisia ei juuri Suomessa näe, ne on halpoja kuin leipä, sopii kaikkiin asukokonaisuuksiin, käytännöllisiä kuin puukko ja usein kestävempiä kuin fantsut Purperrin 500 euron sateenvarjot.

Varjokulttuurin erojen syyt on tosin vielä pieni mysteeri. Kertokaa kokemuksenne kommenteissa, niin Japanista kuin Suomesta.