Elukoita!!!

Mentiin porukalla safarityyppiseen eläintarhaan, joten luvassa aimo läjä eläinkuvia. Kyseinen paikka on Himeji Central Park Hyogon prefektuurissa. Aluksi ajoimme autolla safaripuiston läpi. Homma muistuttaa Jurassic Parkia korkeine aitauksineen ja kaksoisportteineen… miinus hirmuliskot. Pidemmittä puheitta elukoita katsomaan. Osaatteko nimetä kaikki lajikkeet?

Pohjoinen ja etelä

Vähän käppäilyä Koben eri alueilla… ensin kohti vuoria, muttei ihan vuorille asti. Koben pohjoisosissa on kaupunginosa, jota värittää vanhat eurooppalaistyyliset rakennukset. Kobe oli Nagasakin ja Jokohaman ohella Japanin tärkeimpiä kansainvälisiä porttisatamia. Meiji-kaudella täten kaupungissa asui useita varakkaita kauppiaita länsimaista. He rakensivat oman tyylisiä koteja Koben pohjoisrinteille. Vastaavia kaupunginosia on myös juurikin Nagasakissa ja Jokohamassakin, mutta tämä Koben Kitanon nimeä kantava alue on niistä parhaiten säilynyt.

Koben kulinariaa

Kun puhutaan Koben sapuskoista, monille tulee ensimmäisenä mieleen Koben pihvi. Yksi ilta satuttiin piipahtamaan yhteen teppanyaki-paikkaan ja siellä oli tarjolla tuota kuuluisaa herkkua. Tuo Kobe Beef on varsin uniikki liha. Sitä saadaan vain tietystä nautarodusta, jota on kasvatettu tiettyjen perinteisten menetelmien mukaan Koben suunnalla. Sille on tunnusomaista suuri rasvaprosentti, pehmeä rakenne ja marmorimainen ulkonäkö. Vain tietyt tiukat ehdot täyttäviä lihatuotteita saa kutsua aidoksi Kobe Beefiksi.

Laukaisuharjoituksia

Konfrenssi pidettiin Koben Port Islandilla sijaitsevassa kokouskompleksissa. Samaisella keinosaarella sijaitsee Kobe Kachoen, eli Kobe Kukka ja Lintu Puutarha. Eräänä aamuna minulla oli ylimääräistä aikaa ennen esityksiä, joten piipahdin pikaisesti siellä. Tiesin etukäteen että tuolla sisäpuutarhassa iso osa linnuista temmeltää ja lentelee vapaana, joten tartuin tilaisuuteen harjoitella vikkelien lintujen kuvaamista.

Itse puutarha on avattu vuonna 2003, ja käsittää isohkon kasvihuoneiston verran trooppisia rehuja sekä lintuja. Mestoille pääsee kätevästi Port Liner kuskitonta junaa käyttämällä Sannomiyan asemalta tai vaihtoehtoisesti lähellä sijaitsevalta Koben lentokentältä.

Yrttejä ja rehuja

Jokin aikaa sitten osallistuin konfrenssiin Kobessa. Samalla reissulla oli mahdollisuus pienelle nostalgiatrippeilylle tutuissa maisemissa, kun vielä asuin Osakassa. Heti shinkansenilla Shin-Kobeen saavuttuani hyppäsin läheisen köysiradan kyytiin ja matkasin Nunobikin yrttipuutarhaan, jossa olen käynyt aikaisemminkin. 40 aarin alue sijaitsee korkealla vuoren rinteellä, joten menomatkalla voi nauttia hulppeista maisemista.

Sawanotsuru sakemuseo, Kobe

Kobe on tunnettu satamastaan ja vuoristaan, mutta myös tärkeänä saken valmistusalueena. Sawanotsurun sakepanimo ja museo sijaitsee Nadan kaupunginosassa, Kobessa. Alue sopii kuulemma saken valmistukseen erityisen mineraalipitoisen mutta vähärautaisen veden, Yamada Nishiki -riisin ja meri/vuori-ilmaston takia. Alueella on lukuisia muitakin saken valmistajia sekä niiden museoita. Tällä kertaa tutustuimme vain Sawanotsurun mestoihin, koska niitä suositeltiin erinäisissä lähteissä. Museo sijaitsee puolisen kilometriä Ooishin asemalta etelään. Seuraa vain jokea, museo on kävelysuunnassa joen oikealla puolella. Museo on ilmainen.

Näkymä Ooishin asemalta pohjoiseen. Älä siis lähde tuohon suuntaan.

Saken valmistus näkyy myös kunnallistekniikan kansikoristelussa.

Itse Sawanotsurun firma perustettiin jo vuonna 1717 ja kuuluu nykyään Japanin suurimpiin saketuottajiin. Sawanotsuru (沢の鶴) tarkoittaa ”suon kurki” ja nimi on peräisin vanhasta japanin mytologiasta. Lyhykäisyydessään tarinassa joku prinsessa tapasi kurjen suolla, jolla oli riisin korsi nokassaan. Kurki antoi riisin prinsessalle, joka puolestaan pyysi jotain jumalaa valmistamaan siitä sakea ja antamaan sen auringon jumalattarelle. Sitten prinsessa julisti kurjen ”jyvien jumalaksi”. Yeah… mielikuvituksekkaat nimet on kyl hyvän firman merkki. Sawanotsurun juomat ovat voittaneet palkintoja ja niitä myös viedään useisiin maihin, mutta ei ilmeisesti Suomeen.

Henk.koht. mulla ei juuri ollut hajua kuinka sakea tehdään, joten sinällään reissu toimi myös opettavaisena kokemuksena. Moni info museossa on vain paikallisella kielellä ja esim. demovideot ovat vain japaniksi. Mutta ulkvistivieraille jaetaan varsin hyvä englanninkielinen opaslehtinen, jonka avulla saa kyllä käsityksen saken valmistuksen eri osa-alueista museota kierrellessä. En viitsi alkaa selostamaan saken valmistamista tässä. Kiinnostuneet voivat lukea siitä vaikka Wikistä.

Menin Neniksen kanssa museoon keskellä viikkoa ja tuolloin paikka oli erittäin hiljainen. Olimme aluksi ainoat ”asiakkaat”. Aika ajoin kuuluva kummallinen metakka ainakin aluksi yllätti minut. Sitten tajusimme että museossa on liikesensoreita ja vieraan havaittuaan nauhalta kuuluu valmistusprosessin ko. vaiheeseen liittyviä ääniä tunnelmaa luomaan. Hieman meidän jälkeen mestoille saapui myös joukkio eläkeläisiä.

Museo on ilmainen ja kiertelyn jälkeen on tarjolla ilmainen maistiainen. Luonnollisesti maistiaisen lisäksi vieraat voivat ostaa mitä erilaisempia sakepulloja museon kaupasta. Ihan hyvä paikka, jos vähänkin saken valmistus tai historia kiinnostaa.