Uusien kulmien etsimistä Narassa, osa 2

Hehei! Lisää kuvia Narasta. Aloituskuvassa näkyy tiivistetysti Naran itäisten alueiden olennaisimmat pointit; peura, kivilyhty ja puna-valkoiset pyhäköt. Se on kuitenkin vain maistiainen tulevasta. Jatketaan matkaa siitä mistä viime kerralla jäätiin, eli Todai-jin ympäristöstä.

Uusien kulmien etsimistä Narassa, osa 1

Vaikka olen käynyt Narassa lukemattomia kertoja, ei se koskaan tunnu tylsältä. Kun ympyrät on jo tuttuja, voi heittää itselleen haasteen kuvailla asioita vähän uusista kulmista tai muuten vaan keskittyä enemmän fotoiluun uusien paikkojen ihmettelemisen sijaan. Valokuvia kertyi plakkariin melkoinen määrä, joten jaan ne pariin artikkeliin. En taida keskittyä tässä jutussa niin paljoa taustojen selittelyyn, koska niistä voitte lukea vaikka aikaisemmista artikkeleista klikkaamalla ”Nara”-kategoriaa tuosta alta… tai sitten vaikka Wikipediasta.

Shoso-in (ja uudelleen Yoshiki-en)

Pyörähdin tuossa vähän aikaa sitten Kansain alueella. Kävin kurkkaamassa Narassa Shoso-in nimistä rakennusta, joka sijaitsee Todaijin ”takana” ison Buddhan tönöstä pohjoiseen. Shoso-in oli pitkäaikaisen restaurointityön alla asuessani Osakassa, joten en silloin voinut sitä katsastaa. Vaikka Nara on muuten erittäin tuttu, oli tämä paikka ihka uusi juttu mulle.

Nara Rurie, なら瑠璃絵

Tuossa helmikuun puolessa välissä oli Naran keskuspuistossa illuminaatiotapahtuma. Yksi talven viimeisiä sellaisia. ”ruri” on japaninkielinen sana lapislatsulille. Joo, ei mullakaan ollut mitään hajua mikä lapislatsuli on. Onneksi wikipedia on olemassa. En spoilaa vaan koittakaa itse arvata ja sitten klikatkaa tuota linkkiä wiki-sivulle. Heittäkää kommenttia jos oikeasti tiesitte sen ennen linkin avaamista, niin annan virtuaalisen hatunnoston. Viimeinen kanji on sitten siis ”e”, joka tarkoittaapi kuvaa, maalausta, piirustusta jne.

No, teemana lienee siis tuon lapislatsulin sininen väri. Nara Rurie illuminaatio järjestettiin tänä vuonna ihan ihka ensimmäistä kertaa. Käsittääkseni sillä ei ole mitään suurempaa uskonnollista merkitystä tai muistuttamassa aiemmista tragedioista. Voi toki olla että festarin tausta ei vaan avautunut allekirjoittaneen kanjivammaiselle pääkopalle. No, oli perinteitä tai ei… sinne menin kohtuullisen kylmästä ilmasta huolimatta.

Siellä pystyi kirjoittelemaan toiveita tulevalle kukkamuotoisiin lappusiin ja kiinnitellä niitä koristevalopylväisiin. Omaa järjenjuoksua kuvannee etten toivonut mitään perinteistä settiä kuten maailmanrauhaa (koska kuka ny rauhaa haluu, vai?!), lottovoittoa (olen sen ”muka” jo saanut syntymällä Suomeen), mainetta ja kunniaa, terveyttä…. ei ei.. ei mitään semmosta. Kirjoitin lappuseen että toivon syöväni suklaata lähitulevaisuudessa. Kirjoitin sen selkeällä suomen kielellä erottumaan edukseen kanjikoukerolappusten keskeltä. BTW toive toteutui seuraavana päivänä! Täten empiirisen tutkimuksen tuloksena voin todeta että Nara Rurien toivomuslaput todella toimii. Kaikki vaan ensi vuonna toivomaan juttuja!

Kävin myös tsekkaamassa Todaijin iltavalaistuksen, jota viimeksi pällistelin noin puoli vuotta sitten To-Kaessa. Illan pimetessä ilman lämpötila alkoi lähennellä nollaa ja ”karskina” suomalaisena mulla ei ollut pipaa tahi lapasia mukana. Kameran liipasinsormi alkoi kangistua ja mun oli aika pyyhkästä Kintetsulla takaisin Osakaan.

Marraskuinen Nara

Vähemmän tekstiä enemmän kuvia. Seuraavassa pieni kuvakollaasi marraskuun alkupuolella tehdystä reissusta Naraan. Kohteet melko pitkälti vanhoja tuttuja mm. Isuien ja Kasuga Taishan puutarha. Suurempia kuvia voi sitten tölläillä tuolta Flickrin puolelta. Pyrin pitämään kuvat tässä blogissa kohtuullisen pieninä, jotta luettavuus ja sivun latautuvuus ei kärsi, jos kuvien lähempi tarkastelu ei kiinnosta.

Paistaa se päivä risukasaankin.

Nara: Yoshikien, Isuien ja Naran kaupungin valokuvausmuseo

Sunnuntaisella reissulla suomalainen retkue kävi otsikossa mainituissa aikaisemmin blogissa esittelemättömissä lokaatiossa. Muita nähtävyyksiä mm. Todaiji tuli katsastettua, mutta niistä on jo kirjoiteltu, joten paneudutaan näihin uutukaisiin.

吉城園　Yoshikien

Yoshikien tarkoittaa ”hyvän onnen linna -puutarha”. Esitteen mukaan paikalla oli aikoinaan Kofukuji temppelin ylipapin asunto. Meiji kaudella paikka siirtyi yksityiseen omistukseen ja vuonna 1918 valtion haltuun. Puutarha koostuu kolmesta puutarhasta: ”Lampipuutarhasta”, ”Sammalpuutarhasta” ja ”Tee seremoniallisesta kukkapuutarhasta”. Lampipuutarhaa lukuunottamatta kasvusto oli hiukkasen nahistunutta. Johtunee pitkään jatkuneesta kuumasta kesästä täällä päin ja kunnollisen (kuulemma) sadekauden puutteesta. Eipä tuo kuitenkaan hirviästi haitannut, koska portilla oli iloinen ylläri. Ulkomaalaiset turistit pääsivät puutarhaan ilmaiseksi. Alla pari suomenvahvistuksen näppäämää otosta.

依水園 Isuien

Isuien onpi puolestaan ”luotettava vesi -puutarha”. Kylläpäs nämä on luovia näissä paikkojen nimissä. Isuien on hieman kuuluisampi kuin tuo edellä mainittu puutarha. Tätä paikkaa varten tuonne suuntaan mentiin ja sattumalta hokasimme sen ilmaisen puutarhan ihan Isuienin vierestä. Puutarhat erottaa toisistaan vain pieni aidattu puro. Pääsylippu taisi maksaa aikuiselta 600 jeniä. Tarhan yhteydessä on myös Neiraku museo, jossa on esillä vanhaa keramiikkaa. Museo maksaa erikseen, joten sinne ei sitten menty. Isuien oli myös aikoinaan osana Kofujin temppeliä. Nykymuotoonsa se rakennettiin varakkaiden paikallisten kauppiaiden toimesta. Isuien jakautuu kahteen erilliseen etu- ja takapuutarhaan omine lampineen. Takapuutarha on erityisen mukava. Heti sinne saapuessa näkyy lampi saarineen, taustalla Todaijin suuren eteläisen portin katto sekä taivaanrannassa Wakakusa, Kasuga ja Mikasa -vuoret. ”Ylimääräisiä” rakennuksia ei ole näköpiirissä, joten paikassa on helppo unohtaa olevansa kaupungin, ja tuhansien turistien, keskellä.

Naran kaupungin valokuvausmuseo

Sitten reissun loppuvaiheilla odotti pienoinen pettymys. Keskuspuistoalueesta etelään, melkoisen keskellä tavallista asuinaluetta, on Naran kaupungin valokuviin liittyvä museo. Odotin jotain mielenkiintoista esittelyä valokuvauksen tekniikan kehityksestä, vanhoja valokuvausmasiinoita ynnä muuta vastaavaa. Museo olikin (ainakin sillä hetkellä) pyhitetty valokuvanäyttelyksi eräästä paikallisesta temppelistä ja toinen näyttelyn osa käsitti kuvia tähtitaivasmaisemista. Sinällään kuvissa ei ollut mitään vikaa… ihan hienoja nekin oli, mutta odotin kyllä vähän erilaista näyttelyä. Vastaavia kuvia voi kuitenkin etsiä ja katsella esim. netistä ilmaiseksi, joten 500 jenin pääsymaksu, ja pitkä kävelymatka museolle, tuntuivat vähän hukkaanheitetyiltä. Neuvonkin ainakin selvittämään etukäteen ko. ajankohdan näyttelyn laatu ennen sinne menemistä.