Jokireissu Saksassa

Noniin… loikataanpa Eurooppaan. Ensimmäisenä vuorossa on Saksa, jossa kiireiltä ennätettyäni, kävin lyhykäisellä jokiveneretkellä. Matkan kohteena oli lyhyt pätkä Rein-joen keskiosissa.

Aluksi matka vei junalla Darmstadista Rüdesheimiin. Rein joella on melko pitkiäkin venereissuja tarjolla, mutta koska aikataulu oli tiukka ja mielestäni on mukavampaa piipahtaa hieman pidemmän aikaa jokivarren kaupungeissa, osui valinta vähän lyhkäisemmälle, mutta keskeiselle pätkälle. Täten ei reissu ollut vain paatissa istuskelua. Ennen risteilyä tutustuttiin lähtökaupungin nähtävyyksiin.

Rüdesheim kuuluu Rein-joen UNESCO maailmanperintöalueeseen. Se on säilyttänyt pikkukaupunkimaisen tunnelman ja omaa useita vanhoja rakennuksia. Yllä oleva linnoitus on Brömserburg, joka on tämän maailmanperintöalueen vanhin linna. Se rakennettiin aikoinaan 900-luvulla roomalaisen linnoituksen paikalle. Se oli ennen joen rannassa veden ympäröimä, mutta nyt nakottaa noin 100 metrin päässä virrasta. Linnassa toimii nykyään viinimuseo.

Viini onkin ollut pitkään alueen pääelinkeino. Joen etelärinteet on täynnä viinipeltoja. Valkoviini lienee kuuluisin, mutta paikallinen omenaviini on myös maukasta. Epäilen kyllä että alla olevat viiniköynnökset ovat lähinnä vain koristeen virkaa hoitamassa. Nykyään turismi on viinituotannon ohella noussut tärkeään osaan alueella.

Drosselgasse on Rüdesheimin sydämmessä oleva kapea katu. Rakennettu 1400-luvulla. Yleensä kuulemma tupasentäynnä turisteja, mutta tuo päivä oli hieman sateinen, minkä takia katu oli ainakin aamupäivällä hiljainen. Kadun varrella on useita ravintoloita ja päivittäin live-musiikkia.

Alla on Pfarrkirche St. Jakobus myös 1400-luvulta. Aika pieni mutta värjätyt ikkunat olivat hienot. Epäilen ettei ne ole alkuperäiset vaan restauroidut. Lasit oli sen verran kirkkaat.

Sitten olikin aika hypätä paatin kyytiin. Joella operoi useita firmoja. Tällä kertaa valinta osui Köln-Düsseldorfer firmaan. Vinkki!! Jos saavut paikalle junalla ja näytät lippua venepilettiä ostaessasi, saat alennusta. Matkan hinta määräytyy reissun pituuden mukaan. Edestakainen matka on kohtuullisen edullinen, mutta ota huomioon että reissu kohti ylävirtaa on huomattavasti hitaampi kuin merta päin.

Yllä on Mäuseturm, eli Hiiritorni. Kummalliseen nimeen kuuluu kummallinen tarina. Lyhyesti: alueella hallitsi julma Arkkipiispa Hatto II. Hän lupasi joukolle nälkiintyneitä viljelijöitä ilmaista ruokaa ja houkutteli heidät latoon syömään. Arkkipiispa apureineen kuitenkin tuikkasi ladon tuleen. Ihmisten palaessa hengiltä hän kommentoi ”Kuule kuinka hiiret vinkuu”. Haton lähtiessä kotimatkalle suuri joukko hiiriä ympäröi hänet. Hatto pakeni veneellä torninsa suojii, mutta hiiret seurasivat perässä ja nakersivat reikiä tornin oviin. Lopulta Hatto piiritettiin tornin huipulla, missä hiiret joukolla söivät arkkipiispan.

Nam!

Yllä on Burg Rheinstein, joka rakennettiin vuonna 1617 ja restauroitiin 1800-luvulla. Linna on nyt yksityisomistuksessa, mutta myös yleisölle avoin.

Tuo on Burg Sooneck. Rakennusvuosi ei ole tarkkaan tiedossa, mutta se on pystytetty ainakin ennen vuotta 1282. Opaskierroksia linnaan on tarjolla.

Yllä on Burg Fürstenberg. Rakennettu vuonna 1219.

Burg Stahleck on 1100-luvun linnoja. Se vaurioitui pahasti sotien aikana, mutta restauroitiin 1900-luvulla ja toimii nykyään hostelina. Pikkurahalla on siis mahdollisuus yöpyä aika hulppeissa ympäristöissä. Vieressä on Bacharachin kaupunki. Valkoinen torni kuuluu Pyhän Pietarin kirkolle ja taaempana näkyy osa Wernerkapelle -nimisen goottityylin kappelin raunioista.

Tuo linna on Schönburg 1100-luvulta. Nyt linna on melko kallis hotelli. Etualalla on Pfarrkirche Liebfrauen ja Oberwesel kaupungin rantaa. Tuo kunta on alueen suurimpia viinituottajakeskuksia.

Sitten saavuttiinkin jo määränpäähän. Tämä kaupunki on Sankt Goar. Jaloittelu teki kyllä hyvää reilun parin tunnin veneajelun jälkeen. Vatsassakin alkoi jo kurnimaan, joten lounas oli paikallaan.

Kaupunki on saanut nimensä Saint Goar of Aquitaine -nimiseltä papilta ja erakolta. Ko. hepun patsas on alla Pfarrkirche St. Goar und St. Elisabeth -kirkon pihalla.

Sitten olikin aika lähteä hitaammalle paluureissulle. Joella on jos jonkinmoista venettä liikkellä. Rein on yksi Euroopan vilkkaimmista vesistöistä. Toki saksaksi merkitys on jotain aivan muuta, mutta ”älykkään” huumorin ystävänä ”Assmannshausen” hymyilytti. Belgialainen ”Love Boat” ei kyllä ollut yhtään nimensä veroinen.

Alla on hieman toisenlainen laiva. Burg Pfalzgrafenstein on saarella sijaitseva tullilinna 1300-luvulta. Jos kauppiaat eivät suostuneet maksamaan jokitullia, teljettiin ne tyrmään, kunnes lunnaat maksettiin. Victor Hugon kommentti tönöstä kuuluu näin: ”A ship of stone, eternally afloat upon the Rhine, and eternally lying at anchor before the town of Pfalzgrafen”. Kieltämättä linna näyttää aika paljon laivalta. Rakennus on siinäkin mielessä uniikki että se ei ole vaurioitunut juuri ollenkaan pitkän historiansa aikana sodissa eikä luonnonvoimienkaan takia. Taustalla näkyy hieman vanhempi Burg Gutenfels 1200-luvulta.

Alla ehkä reissun yksi onnistuneimmista veneeltä otetuista kuvista. Pidän erityisesti siitä että sain sommiteltua sekä isomman kirkon että mäen päällä olevan kappelin samaan fotoon. Rakennukset sijaitsevat Lorchhausenin kaupungissa. Isompi on nimeltään Pfarrkirche St. Bonifatius ja pieni Clemenskapelle.

Viimeinen foto on Burg Ehrenfels 1200-luvulta. Se vaurioitui pahasti 30-vuotisen sodan aikana. Opastettuja kierroksia raunioihin on tarjolla.

Kaiken kaikkiaan Rein-joen risteilyt on aika rento tapa nähdä vanhoja kaupunkeja sekä linnoja. Laivoilla voi toki nauttia paikallista viiniä tai olutta. Sateinen sää toki verottaa tunnelmaa, mutta laivoissa on myös sisätilat. Kannattanee kurkkailla netistä etukäteen aikataulut ja suunnitella reitti, joka sopii niin ajallisesti ja kiinnostusten kannalta.