Ostin syksymmällä Fujifilm X10 kameran. Olen nyt käyttänyt sitä melko aktiivisesti jo useamman kuukauden, joten pystynen muodostamaan siitä jonkimoisen käyttäjäarvion. Tuttuun tyyliin jätän tarkemman teknillisen testauksen alaan erikoistuneille sivustoille ja keskityn tässä lähinnä omaan perstuntumaan ja kokemuksiin X10:n käyttäjänä.
Taustaa
Olen harrastanut valokuvausta semi-aktiivisesti jo jonkin aikaa, mutta nyttemmin Japanissa asuessa harrastus on ollut huomattavasti intensiivisempää. Ennestään tuntemattomat maisemat ja kokemukset inspiroivat ottamaan enemmän ja enemmän kuvia. Enimmäkseen olen näkymiä tallentanut Nikon D300s digijärjestelmäkameralla. Olen kirjoittanut ko. kamerasta ja sen objektiiveista sekä muutamista lisäosista aikaisemmin. Nämä artikkelit löytyvät arkistosta ”laitteet” aiheen alta.
Syynä X10:n ostamiselle oli lähinnä halu kameralle, joka kulkisi mukana joka päivä. Monta kertaa eteen tulee tilanteita jotka haluaisin tallentaa ja harmittaisi, jos tällöin ei olisi kameraa matkassa. Järkkäri ei kuitenkaan kokonsa ja painonsa takia ole jatkuvasti laukussa. Toki kännykästäkin löytyy kamera ja omistin myös entuudestaan pienemmän taskukameran, mutta ajattelin että kun kerran täällä toisella puolella maailmaa ollaan, niin näiden tilanteiden sattuessa haluan myös kuvanlaadun olevan hyvällä tasolla. Täten otoksia on ilo katsoa vielä vuosien jälkeen.
Siksi etsintä kohdistui pienehköihin kameroihin, joissa olisi potentiaalisesti mahdollisimman hyvä kuvanlaatu. Erityisesti suoraan kamerasta saatavissa JPEG-kuvissa säästäen täten aikaan jälkikäsittelyssä. Järkkärillä kuvaan aina RAW-tilassa.
Ulkoisesti
Miksi sitten lopulta päädyin X10:n hankintaan? Kuten yllä olevasta kuvasta näkee, on se huomattavasti pienempi kuin D300s, mutta ei kuitenkaan sovi normaaleihin taskuihin. Ehkä takin taskuun, mutta takkihan ei ole kuin talvella päällä. No, sinällään se ei ole ongelma koska kamera kulkee mulla aina taskun sijaan olkalaukussa (joka on poikkeuksetta ulos mennessä mukana). Taskut on avaimia, muistitikkuja ja kännyä varten.
No, miksi ei sitten Micro Four-Thirds tai Sonyn NEX -sarjan kamera? Ne kun kokonsa puolesta mahtuu laukkuun ja kuvan laatu on vähintäänkin riittävä. Syy on hinta. Vaikka yhden objektiivin setti on halvimmillaan niissä varsin edullinen, laajemman polttovälialueen kattaminen vaatii useamman objektiivin ostamista, mikä paisuttaa budjettia ja myös tavaran määrää laukussa. En meinaa alkaa investoimaan toiseen objektiivistandardiin, kun jo omistan monta Nikonin F-liitännän lasia.
Joten, hakusessa oli yhden paketin ratkaisu.
Alla kokovertailu Nikon Coolpix S560 kameraan. Suurempi koko ei laukussa kannettaessa muodostu ongelmaksi.
Vaikka jo omistamani taskukamera oli riittävä perus päivänvalokuvaamiseen, puuttui siitä riittävä valovoimaisuus hämärässä kuvailuun. Lisäksi kun on tottunut järjestelmäkameran ”hands on” kontrollointiin, on todella vaikea palata taskukameran automatiikkaan, jossa kamera itse päättää mitkä ovat ko. tilanteeseen ”parhaat” säädöt. Fujifilm X10:ssä on luokkansa suurimpia kuvakennoja [2/3″ (8.8 x 6.6 mm)] ja erittäin valovoimainen objektiivi [F2.0 – F2.8, 28 – 112 mm], mikä lupailee hyvää kuvanlaatua hämärässä. Erityisen huomionarvoista on että objektiivi on vielä valovoimainen (F2.8) polttovälin pisimmässäkin päässä. Yleensä pienten pokkareiden ja jopa MFT ja NEX -kameroiden zoomiobet on varsin pimeitä pisimmällä polttovälillä.
Lisäksi X10 on rakenteeltaan epätyypillisen jämäkkä ja laadukas. Muovin sijaan kamera objektiiveineen on koottu metallista. Jopa linssinsuojus on metallia. Kestävä rakenne saattanee tulla tarpeen, koska minulla on rajuhko tapa käsitellä kameroita. Rungon ympärillä on feikkinahkaa, joka tuntuu istuvan hyvin ja uskon ettei se lähde helposti kuoriutumaan pois. Kaikki tämä on muotoiltu selvästi retrohenkeen, varmasti aikaisemman X100 -kameran menestyksen takia. Henk.koht. tyyli miellyttää silmää ja tuntuu hyvältä kädessä.
Kameran käyttö
X10 tarjoaa suunnilleen yhtä kattavat kontrollit kuin alkutason järjestelmäkamerat kuvien ottamiseen. Itseäni eniten miellyttää se että zoomaus tapahtuu manuaalisesti, kuten järkkäreissä ikään. Normaalien pienkameroiden sähköinen zoomaus on kankea kuin vääpeli lumihangessa. Zoomaus tapahtuu Nikonisteille ”oikeinpäin”, eli myötäpäivään.
Kameran päältä löytyy kuvaustilavalitsin (jossa myös kaksi itse määriteltävää custom-tilaa), laukaisin, valoituksen kompensaatio, itse määritettävä funktionäppäin (itse asetin siihen filmisimulaatiotilan valinnan, siitä enemmän myöhemmin) ja salamakenkä sekä vasemmassa laidassa ponnahdussalama.
Takapuoli näyttää enemmän ”normaalilta” digikameralta. Löytyy normaalit nappulat valkotasapainolle, ajastukselle, tarkennuksen lukitukselle yms. sekä säätökiekko ja ristiohjain menuissa kikkailuun. Viimeisimmän ohjelmistopäivityksen myötä RAW-nappulan toiminnon voi itse valita, kun aikaisemmin se muutti kuvaustilan tallentamaan RAW-kuvan normaalin JPEG:in lisäksi. Vasemmassa yläkulmassa on optinen etsin, joka zoomautuu objektiivin mukana. Etsin on paljon kirkkaampi kuin esim. Nikon P7100:n ja Canon G12:n optiset etsimet.
Ylemmistä kuvista voi havaita että kameran etuosassa ei turhia krumeluureja ole. Siellä ei ole edes firman logoa tai mallimerkintää. Etuosan namiska vaihtaa manuaali-, automaatti- ja jatkuvan tarkennuksen välillä. Hetkonen! Missä virtanappi?? Käynnistäminen on ratkaistu varsin nerokkaasti. Kamera menee päälle yksinkertaisesti kääntämällä objektiivia. Siten ei tarvitse erillisiä nappeja painella ja kädet on heti luonnollisesti oikeilla paikoillaan kuvan ottamista varten.
Kuvaaminen
X10:n suhteellisen suuren sensorin ja valovoimaisen objektiivin takia kameralla voi kontrolloida kohtuullisen hyvin syväterävyyttä, ks. kuva alla. Pienimmillään syväterävyyden arvioisin olevan jopa lyhyempi kuin MFT-kittizoomeilla. Siltä osalta X10 soveltuu myös joten kuten potrettikuvaamiseen. X10:llä on mahdollista kuvata täyttä 1080p -HD videota stereoäänellä, mutta se ei ole henk.koht. kiinnostuksen kohteita, joten en paneudu siihen sen enempää.
Yksi Fujifilm X10:n erikoisempia piirteitä on sen kuvasensori. Se ei ole tavallinen CMOS-kenno vaan omaa erilaisen sensorijärjestelmän, jota Fujifilm kutsuu nimellä EXR. Siinä halutessaan vierekkäiset sensorit voi yhdistää tietonsa vähentäen kohinaa tai vaihtoehtoisesti, ja mielenkiintoisemmin, sensori voi lisätä dynaamista aluetta. Näissä tiloissa resoluutio puolittuu, mutta on kuitenkin vielä aivan riittävä kuvan tarkasteluun koko ruudulla tietokoneella tai kuvien tulostamiseen aina A4 kokoon asti.
Korkeamman dynaamisen alueen tilassa yksi sensori valottuu täyden valoitusajan, kun taas viereinen sensori valottuu vain puolet tästä ajasta. Kuvan ottamisen jälkeen kameran prosessori analysoi missä pareissa täyden valoitusajan sensori on ylivaloittunut ja käyttää hyväkseen lyhyemmän valoituksen sensorin tietoja. Täten kuvatun kohteen kirkkaimmista osista, esim. taivaasta, voidaan saada ylivaloittumatonta dataa eikä se näy lopputuloksessa pelkästään valkoisena pintana.
Näytetäänpä esimerkki… Alla olevassa kuvassa on sama tilanne kuvattu normaalilla tavalla vasemmalla ja laajan dynaamisen alueen tilassa oikealla. Taustalla olevan television kirkas näyttö on vasemmalla ylivaloittunut ja siten lähes kokonaan valkoinen. Oikealla kamera on käyttänyt laajempaa dynaamista aluetta ja television kuva on havaittavissa. Siten myös keskipäivällä otetuissa kuvissa taivas ei ole ylivaloittuneen valkoinen, vaan saa luonnollisen sinisen värin. Toki kuvaustilaa ei tule käyttää sokeasti aina, koska se vähentää kuvan kontrastia kauttaaltaan. Syynä on puolestaan näyttöjen ja tulostimien rajottunut dynaaminen alue. Siksi olen asettanut aiemmin mainitun kuvaustilakiekon customoitaviin kohtiin laajennetun dynaamisen alueen tilan aukon prioriteetilla ja valotusajan prioriteetilla.
Jotkut vanhemmat blogin lukijat voivat muistaa että Fujifilm oli hyvinkin tunnettu valokuvafilmeistään. X10 sisältää ns. filmisimulaatiotilat, jotka matkivat noiden filmien väritasapainoa. Yleisesti Fujin kameroita pidetään mainioina ihmisten kuvaamiseen, koska ihon värit toistuu niissä luonnollisina. Voin todeta että tämä pitää myös paikkaansa X10:n kohdalla. Alla näytekuvia eri filmisimulaatiotiloissa.
Yllä Provia-filmisimulaatiotila: Tämä on ns. standarditila, joka on oletusarvoisesti päällä. Tasapainoiset väriarvot kauttaaltaan.
Velvia-filmisimulaatiotila: Tämä on värikylläinen tila joka korostaa myös hieman kontrastia. Soveltuu hyvin esim. maisemakuvaukseen. Huomaa miten punainen väri on voimakkaampi verrattuna Provia-tilaan.
Astia-filmisimulaatiotila: Tässä tilassa värit ovat pehmeämmät ja haaleammat. Soveltuu hyvin potrettien ja ihmisten kuvaamiseen toistaen ihon värit imartelevammalla tavalla.
Mukana on myös mustavalkoisia kuvaustiloja sekä seepia. Mustavalkoisissa kuvaustiloissa voi halutessaan valita punaisen, vihreän tai sinisen suodatuksen. Tällöin kamera käsittelee ko. värejä eri tavalla. Alla esimerkki punasuodatuksesta, jossa voit huomata että punainen daruma ja ankan nokka ovat perus mv-kuvaa vaaleammat.
Satunnaisia käyttökommentteja
Kamera tuntuu oikeasti hyvältä kädessä. Ei ihan D300s tasolla, mutta melkein. Metallirakenteen omaaviin kameroihin tottuneena tavalliset pienkamerat tuntuu väistämättä muovisilta leluilta. Vaikka ei päälimmäisenä valinnan syynä olekkaan, ulkoinen kameran olemus muutenkin miellyttää. Varsinkin edestäpäin ulkoasu on erittäin hillitty, eikä huuda ”KATSO KATSO! TÄMÄ KAMERA ON FUJIFILM JA SIINÄ ON NIIN JA NIIN PALJON MEGAPIKSELEITÄ JA KUVAA HD-VIDEOTA!” Jos kamera on tarpeeksi hyvä, sen ei tarvitse mainostaa itseään.
Objektiivin ”iiriksen” reunat ovat pyöristetyt, joten kompaktikameroille epätyypillisesti tarkkuusalueen ulkopuoliset kohteet ovat melko miellyttävän pyöreitä. Boken laadusta voi olla montaa mieltä, mutta mielestäni se on tässä kamerakategoriassa parhaasta päästä.
Laajennettu dynaaminen tila yhdistettynä Velvian väreihin on omiaan maisemien kuvaamiseen, joka muodostaa ison osan kuvauskohteistani. Erityisesti olen tyytyväinen kuinka taivaan värit niissä kuvissa tulee esiin. Potretteja harvemmin kuvaan ja on myönnettävä etten ole paljoa käyttänyt Astia-tilaa.
Makrotila ei tietenkään vedä vertoja isommille kuvakennoille ja oikeille makro-objektiiveille, mutta ajaa asiansa yllättävän hyvin. X10 objektiivi on hyvä kompromissi jossa on lähdetty hakemaan korkeaa kuvanlaatua pitkän zoomialueen sijaan. Sarjakuvauksen suurin nopeus on 10 kuvaa sekunnissa, mikä on myös tämän kameraluokan parhaimmistoa ja varmasti riittävä useimmille käyttäjille.
Kamera on mitä mainion tilannekuvien näppäämiseen. Pienehkön koon asiosta se on aina mukana ja se soveltuu hyvin myös tilanteisiin joissa valon määrä on rajallinen. Kelvollisia kuvia voi ottaa niin hämärässä izakayassa kuin pimeillä kaduillakin.
Itse kuvaan kameralla ainoastaan suoraan JPEG-kuvia. En halua pienellä kameralla perehtyä jälkikäsittelyyn ja kuulemma paketissa mukana tuleva RAW-konvertointiohjelma, Silkypix, ei ole kovinkaan käyttäjäystävällinen. Muuta moitittavaa on esim. kuvaustietojen puuttuminen optisen etsimen reunoilta. Etsintä käytettäessä ei näe tietoja esim. suljinajasta tai ISO-herkkyydestä, kuten järjestelmäkameroissa yleisesti. Lisäksi kameran akun tilaa seuraava sensori ei liene hirveän hyvä. Lataustila näyttää pitkän aikaa täyttä kolmea palkkia. Sen muuttuessa kahteen palkkiin on varausta jäljellä huomattavasti 50% vähemmän… ehkä 30 otoksen verran. Kun palkkeja on vain yksi, pystyy ottamaan enää muutaman kuvan. Kaikenkaikkiaan virtaa täydellä latingilla riittää muutamaan sataan otokseen. Virran yllättävän loppumisen varalta ostin vara-akun, jotka onneksi maksaa vain muutaman euron verran.
Lisäksi netissä herättää keskustelua ns. kiekkoilmiö. Se tarkoittaa että pistemäiset kirkkaat valonlähteet muodostaa lopullisessa kuvassa valonlähteen halkaisijaa suuremman tarkkarajaisen kiekon, joka voi tietyissä olosuhteissa näyttää luonnottomalta. Se ei tule esiin minun pääasiallisissa kuvaukohteissa, mutta tulee toki huomioida. Fujifilm on kuulemma luvannut ratkaisun ongelmaan 12. päivä tätä kuuta. Veikkaan että se on jonkinmoinen ohjelmistopäivitys kameraan, mutta se nähdään sitten.
Olen ollut tähän kameraan erittäin tyytyväinen ja uskon sen palvelevan usean vuoden ajan. X10 on tyydyttänyt kompaktin kameran tarpeeni täysin. Jos blogin lukijoilla on jotain kysyttävää kamerasta, vastaan mielelläni. Toki muutkin kommentit ovat tervetulleita.
Muutamia arvioita netistä:
http://www.luminous-landscape.com/reviews/fuji_x10_first_impressions.shtml
http://www.stevehuffphoto.com/2011/11/08/the-fuji-x10-digital-camera-review-a-look-at-the-baby-brother-of-the-x100/
http://www.digital-photography-school.com/fujifilm-x10-review
Tatu @ nihon 
Tiedän, että Japanissa ei jätetä lojumaan tupakka-askeja reunuksille. Olet siis alkanut polttamaan?
Vastoin kaikkia todennäköisyyksiä tuo aski oli nakottamassa aidan päällä ilman omistajaa.
En polta… tupakkaa, päreitä tai edes taloja.
Kiitos, tämä vahvistaa päätöstäni hankkia X10. Olen lukenut kamerasta viikon verran erilaisia arvosteluja (haukkuja ja kehuja).
Oiva valinta.
Jos ”palloilmiö” häiritsee niin kannattanee odottaa toukokuuhun, jolloin Fuji alkaa toimittaa kameroita päivitetyllä sensorilla. Tai vaihtoehtoisesti ostaa saman tien ja vaihdattaa sensori sitten toukokuussa.
Henk.koht. meinaan odottaa sensorien vertailujen ilmestymistä nettiin. Jos kuvanlaatu heikkenee kauttaaltaan sensorinvaihdon yhteydessä, jätän vaihdon tekemättä, koska ”palloilmiö” ei tule esiin pääasiallisissa kuvauskohteissani. Toki jos kuvanlaatu on nykyistä parempi, vaihdatan sensorin kamerassani.
Kiitos todella kattavasta ja hyvin kirjoitetusta käyttäjä arviosta. Itse myin juuri Olympus Pen minijärkkärin koska en ollut kameraan tyytyväinen. Kuvailen pääasiassa Nikon D7000 järjestelmällä, mutta aina olisi tarve pienemmälle kameralle ja hyvä pokkari onkin hakusessa. Vaihtoehtoina olen miettinyt Canon g1x ja Nikon p7100, mutta törmäsin vasta nyt tähän Fujiin ja sehän kuulostaa varsin mielenkiintoiselta. osaatko sanoa onko Fujilla mahdollista kuvata onnistuneesti liikkuvia kohteita tai urheilua ja kuinka nopea tuo kameran tarkennus on? Itseäni vaivasi Penissä tarkennuksen sahaaminen liikkuvia kohteita kuvaillessa ja hämärässä, sekä kuvan laatu. Jäi monta kuvaa ottamatta kameran hitauden vuoksi, ja ne mitkä sai napsaistua olivat sitten helposti epätarkkoja. En tietenkään odota pokkarilta järkkärin ominaisuuksia, mutta tuon Penin odotin olevan parempi kuin millaiseksi se minun käytössä osoittautui. Aina ei vaan tule itsekkään kuljetettua Nikonia mukana kameran koon ja painon vuoksi.
Pen MFT-kamerat, Canon G1X, Nikon P7100 ja myös Fuji X10 käyttää automaattitarkennukseen kontrastiin perustuvaa systeemiä suoraan kuvasensorista (contrast detection). Se ei ole hyvä nopean liikkeen seuraamisessa, kuten juuri urheilussa ja myös hämäräkuvauksessa on ongelmia. Fuji X10:n etuna noihin muihin kuitenkin on kaikista valovoimaisin objektiivi….. mutta mutta… urheilua varten järjestelmäkamerat on lyömättömiä. Niissä kun on Phase detection- tarkennusjärjestelmä.
Mutta… löytyy se nykyään pienistäkin kameroista!
Nikon 1 -sarjassa on Phase detection sensori liitetty kuvasensorin yhteyteen. Sillä ilmeisesti pääsee järkkärimäiseen automaattitarkennukseen.
http://www.nikon.com/about/technology/life/imaging/hyspeedaf/index.htm
Toki etuna on myös että voit käyttää samaa View NX ohjelmistoa kuin D7000 kanssa.
Hintaa on tosin enemmän kuin X10:llä.
Mukava käyttäjäarvio. Pohdiskelen parhaillaan kohtuullisen mukanakulkevaa kameraa ja ehdokkaat on matkan varrella pikkuhiljaa karsiutuneet kahteen: Sony Nex 5N tai Fujin X10. Tyttärellä on Canon 50D ja siihen kohtuullista optiikkaa. Mutta hieman pienempi ja ehkä ’helpompi’ kokonaisuus olisi mielessä.
Kuten sanoit, Nexin optiikka, varsinkaan kittilasit, eivät valovoimaltaan häikäise. Käytettynä olisi tarjolla myös Sigman 30 mm 2.8, joka on saanut kohtuu arviota. Se ja kittizoom 18-55 + runko tulisi Suomen hinnoilla 250 € kalliimmaksi kuin X10. Sonyn isompi kenno ja ehkä hieman parempi kenno houkuttelee, mutta ulkonäkö ja koko kallistavat vaakaa taas X10:n suuntaan. Molemmat ovat varmasti luokassaan hyviä.
Onko siellä vielä kuulunut mitään tuosta palloilmiön korjaamisesta?
Haaveilemme vaimon kanssa mahdollisesta Japanin reissusta keväällä 2013, joten blogisi on varsin kiinnostava muutenkin kuin kameramielessä 😉
Sigman f2.8 obe toki tekee Nexistä huomattavasti paremman heikossa valossa, kuin X10:stä. Toki tuolloin pitäisi ”zoomailla omilla jaloilla”. Lisäksi kenno on suurempi ja täten f2.8 lasilla voi hyvin kontrolloida syväterävyyttä.
Foorumeilla muiden maiden, esim. Brittien, maahantuojat ovat luvanneet ilmaisen sensorivaihdon kotiinkuljetuksilla kun ne on saatavilla kesällä. Kysyin Suomen maahantuojalta tilannetta muutama viikko sitten… he kertoivat että he saavat toimintaohjeet kesäkuussa samaan aikaan kuin uudet sensorit tulee saataville. Kamerat menee Euroopassa kaikki Britteihin keskuskorjaamolle vaihtoon, joten hommassa kestänee ainakin viikon.
Kiitos että blogi kelpaa. Jos on jotain spesifisiä kysymyksiä kohteista, kerron mielelläni lisää.
Hei minkälainen laukaisuääni tässä kamerassa on, kuinka voimakas?
Hiljainen se on.
Jos vieressä seisoo ja on muuten hiljaista niin kuulee, mutta ei varmaan parin metrin päässä enään.
Ääni on laadultaan vaimea räpsähdys.
Toki edellyttää että ”keinotekoiset” äänet on pois päältä. Halutessaan voi kameran laittaa möykkäämään joka kerta kun kuvan ottaa.
Hyvä kattava juttu kamerasta.. Itseä mietityttää, kun olen hommaamassa perheelle yleiskameraa miten tässä automatiikka toimii. Meillä on ollut käytössä canon g10 muutamia vuosia ja on aika päivittää kalusto samantyyppiseen kameraan… canonin erittäin pitkä miinus meidän käytössä on ollut automaattiasennon todella huono toimivuus kuvattaessa tilannekuvia missä ihmisiä tai muuta liikkuvaa, ei tahdo ikinä saada onnistunutta kuvaa vaan täytyy käyttää manuaalia että saisi kohteen/kohteet pysähtymään… monenlaista käyttäjää on kameralla ja niinpä omat tallennetutkaan säädöt eivät aina ole käyttökelpoisia, kun kaikki ei jäksa ja viitsi opetella niitä käyttämään.
Canon G10:een verrattuna liikkuvan kohteen ”pysäyttämisessä” on etuna X10:n suurempi kennokoko. Ottaa vastaan siis enemmän valoa, joten voi käyttää hieman lyhyempiä valotusaikoja.
Täysautomatiikkatila ei missään kamerassa osaa arvata kuvaajan aikeita liikkeen suhteen joten se on vähän vaikiaa. Suosittelen aukon prioritettia tai ns. ”urheilu”-automatiikkatilaa.
Fujin väritoistoa ihmisten ihon suhteen on kiitelty, joten siltä osin se sopii hyvin kohteidesi kuvaamiseen.
Kamerasta on juuri julkaistu uusi versio X20. Ehkä kannattaa harkita sen ostamista ellei X10 löydy huomattavasti edullisempaan hintaan.
Kiitos vastauksesta. Se on tietty ymmärrettävää ettei kamera lue ihmisen oikuttelevaa mieltä kaikessa täydellisesti. Itseasiassa oli aikeissa tuo x20, koska ajattelin hommata vasta toukokuun puolella.
Tuo automatiikka canonissa, olkoon sitten urheilu, lapset tai mikä tahansa on mielestäni ollut aikalailla huono, mutta kaippa se on vain yhden käyttäjän mielipide…
Olen tässä etsiny käteensopivaa kameraa ja nuo pikkupokkarit tuntuu leluilta käsissä! Tulee paineltua kahta näppäintä aivan väkisin.
Tuo fujifilm kiinnosti onko paljon kookkaampi kuin canon s100
tai 110? Niitä ensin mietin mutta kun hypistelin ixuksia ja pshoteja kaupassa olivat halvempia malleja kuin ps s100/s110 mutta ne tuntu liian pieniltä ja lelumaisilta tönkkösormissani ei kuvausotetta
eli jos alkaisi etsimään tuota x10 jos kohtuuhintaan löytys
Osviittaa kokoon saan tässä artikkelissa olevasta kuvasta, jossa vertaan sitä Nikonin pikkupokkariin (Nikon saman kokoinen kuin perus Ixukset). Lelumaisuutta X10:ssä ei ole rahtustakaan verrattuna noihin pokkareihin. Kuvia paremmin sen huomaa kun kameran ottaa käteen. Metallirunko tuntuu tukevalta ja painoakin on huomattavasti enemmän.
X10 on Fujin mallistossa vaihtunut X20:een, mutta tuota X10 näyttää vielä olevan tarjolla kaupoissa 30-40% halvempaan hintaan. Fuji X10:n hintalappu näyttää Suomessa pyörivän tuolla 400 euron paikkeilla.
http://hintaseuranta.fi/tuote.aspx/657339