Tohokun maanjäristys

Noniin, nyt kun hommat alkaa palailla vähitellen rauhallisemmaksi voikin purkaa eilisen päivän tapahtumia. Tämä Tokion prefektuurin länsiosa oli suurimmillaan noin tason 5 järistysaluetta. Lisäksi mesta on niin pitkällä sisämaassa ettei tsunameistakaan mitään vaaraa ollut. Sijainti on alla olevassa kartassa punaisen nuolen kohdalla. Järistyskeskukset on merkattu punaisilla palloilla. Huomioi että maa siis heiluu myös melko kaukana itse episentrumista. Mutta kun ottaa vertailukohdaksi tuo pohjoisemmassa olevat rannikkoalueet, en voi väittää että tilanne olisi täällä ollut mikään hirveän kauhea tai kaoottinen. En missään vaiheessa kokenut olevani erityisen hengenvaarassa.

Jatka kartan alta tarkempaan selostukseen eilisistä tapahtumista henk.koht. näkökulmasta.

Eilinen oli ihan normaali duunipäivä labrassa. Iltapäivällä rakennus alkoi tutista hieman vähitellen voimistuen. Normaalisti perusjäristys ei montaa sekunttia pidempään kestä, mutta heilumisen jatkuessa ja voimistuessa jo minuutin verran työryhmäläiset alkoi ymmärtää että kyse on tällä kertaa jostain isommasta. Porukka siirtyi sitten tukevampien rakennepalkkien kohdalle seisoskelemaan ja pitämään seinistä kiinni. Itse olin parin muun ryhmäläisen kanssa parvekkeelle johtavan oviaukon kohdalla. Labran ollessa melko korkealla rakennuksessa, huojuminen tuntui selvästi ainakin pari minuuttia. Parvekkeelta näin kuinka yliopiston pihalla olevaan suihkulähteeseen muodostui mini-tsunameita ja vesi loiskui ympäriinsä kävelytielle.

Ensimmäisen järistyksen lakattua jengi toki kyseli että onko kaikki kunnossa ja sitten evakuoiduttiin yliopiston pihalle mini-tsunamisuihkulähteen tuntumaan. Kukaan ei ollut missään paniikissa ja osa porukasta oli lähinnä mielenkiintoisuuden/huvittuneisuuden välimaastossa. Tässä vaiheessa toki on muistettava ettei järistyksen laadusta ja vakavuudesta ollut mitään tietoa. Kännykkäyhteydet olivat tukossa. Pihalla me patsasteltiin muutaman pienemmän jälkijäristyksen ajan, kunnes pukusetä tuli megafonin kanssa höpöttämään että labraan voidaan palata tsekkaamaan vaurioita ja jatkamaan hommia, mutta pitää olla varuillaan uusien tutinoiden varalta.

Labrassa oli tavarat yllättävän hyvin paikallaan. Muutamia näyteputeleita ja liemiä oli lattialla. Omat sotkotukset oli tiukasti paikoillaan, koska olin teipannut telineet kiinni alustaan… ei kuitenkaan järistysten varalta vaan siksi että käyttämäni suurpainelaite tärisyttää toimiessaan koko työpöytää. Vakavampi asia oli että kaksi raskasta kaasupulloa oli kaatunut. Onneksi kukaan ei jäänyt niiden alle eikä pullojen venttiilit olleet vuotaneet. Toisen putelin painesäädin oli tosin mennyt ihan päreiksi. Kaasupullot on normaalisti kytketty ketjuilla tukevasti seinään, mutta noiden kahden pullon ketju oli sitten jäänyt kytkemättä. Veikkaampa että asiasta tulee maanantaina hieman palautetta. Pullot nostettiin pystyyn ja ketju laitettiin kiinni. Muuten labrassa oli sonikaattoreissa ja vesihauteissa tapahtunut muutamia mikrotsunameja.

Hetken kuluttua tapahtui sitten suurin jälkijäristys, joka jatkui ainakin reilun minuutin. Tällä kertaa kaikki läksivät saman tien taas pihalle patsastelemaan. Känny-yhteydet oli vielä poikki, mutta useat japanilaiset kännykät toimii myös TV-vastaanottimina, joten järistysten todellinen luonne alkoi vähitellen selvitä. Ryhmän tunnelma oli myös nyt hieman muuttunut, koska useilla jäsenillä on perheenjäseniä noissa pohjoisemmissa pahimmin järisseissä prefektuureissa. Labratyöt loppuivat lähes kaikilta paitsi kahdelta… minulta ja eräältä vierailevalta tutkijalta. Mulla ei ole tuttuja järistysalueella, ja ehkä vieraileva tutkija oli varmaan tiukan aikataulun alla eläinkokeidensa kanssa.

Muut ryhmäläiset olivat liimaantuneina tietokoneruutujen ääressä tai koittivat lähettää maileja kännyköillään. Lankanetti ei mennyt poikki ollenkaan tutinoiden aikana. Porukka oli rauhallisella tuulella ja vähän ajan päästä vitsailu ja naureskelu palasi. Vähän väliä jengi sai tietoonsa että niiden porukat ja tutut ovat kunnossa. Iso osa lähti jo parin tunnin sisään tutinoista kotia kohti, kun selvisi että JR oli lopettanut junaliikenteen siltä päivältä. Onneksi bussit kulkivat vielä joten kuten. Itse en tarvitse junaa himaan palatakseni, joten mul ei ollut tulenpalavaa tarvetta lähteä tarpomaan kilometritolkulla. Vähän hankalammasta kotiinpaluutilanteesta voitte lukea Acjaman blogista.

Kun lähdin himaan, kaikki paitsi pari ryhmäläistä olivat saaneet yhteyden perheenjäseniinsä pohjoisissa prefektuureissa. Bussi oli muutaman minuutin myöhässä, ja meitä matkalaisia oli siinä vain kaksi. Ilmeisesti useimmat olivat jo lähteneet aikaisemmin. Lisäksi tällä hetkellä on kevätlomat käynnissä (lukukausi Japanissa on keväästä kevääseen). Saapuessani Toyodaan huomasin että Seiyu-tavaratalo oli laittanut ovet säppiin. Ehkä siellä oli hieman hyllyt kaatuilleet. Asemalla oli paljon ihmisiä jonossa, koska junat eivät siis Chuo-linjalla kulkeneet. Normaalisti asemalla on kymmenkunta taksia nakottamassa… eilen niitä ei ollut tietenkään yhtään. Ilta lienee ollut taksisuhareille melkoisen tuottoisa. Keio-supermarketti oli normaalin päivän tapaan auki ja hain sieltä iltamurkinaa ennen kotiin paluuta.

Hima oli vielä pystyssä eikä sisällä näyttänyt olevan suurempia vaurioita.

Useat kymmenet jälkijäristykset jatkoivat ravistelua pitkin iltaa.