Miksi säästämme rahaa ja miten sen sijoitamme

Todennäköisesti viimeinen varsinainen säästämistä käsittelevä artikkeli kunnes jotain mullistavaa tapahtuisi tulevaisuudessa.

Miksi säästää rahaa?
Ensimmäistä kertaa mainitsin lyhyesti rahan säästämisen syistä Japanin eläkejärjestelmää käsittelevässä artikkelissa. Henkilökohtaisesti meillä ei ole kauheasti luottamusta nykyisenkaltaisten eläkejärjestelmien toimivuudesta sitten kun olemme eläkeiässä. Tilanne on vaikeahko Suomessa, mutta lähes katastrofaalinen Japanissa. Ajatus siis on että jos kerta valtiot eivät pysty turvaamaan eläköitymistä, se täytyy tehdä itse. Vaikka tällä hetkellä maksamme eläkemaksuja, ne käytännössä menevät siis nykyisten eläkeläisten pussiin. Tulevaisuudessa, erityisesti Japanissa, näitä eläkemaksujen maksajia on vielä vähemmän eläkkeensaajiin verrattuna, josta seuraa vääjäämätön eläkeiän siirtyminen myöhemmäksi tai eläkkeen määrän lasku. Itse en tähän suostu, joten turvataksemme eläköitymisen järkevässä iässä, säästämme rahaa.

Varojen säästö itsenäisesti mahdollistaa joustavuuden. Sen sijaan että olisi pakko odottaa varojen käyttöä eläkeikään asti, kuten eläkemaksujen tai vakuutusten kohdalla, itse säästetyt rahat saa tarvittaessa käyttöön milloin vain. Elämä voi tuoda mukanaan yllättäviä kuluja, joihin on mukava varautua. Vähentää stressiä ja huolia. Työskentelyn suhteen säästäminen myös vähentää ammatillista stressiä ja antaa itselle joustoa. Jos esim. työpaikalla painostetaan tekemään ylettömästi ylitöitä, niin kerättyään kasaan ns. ”haiska pomo läjä nattoa” -varallisuuden, ei niihin tarvitse välttämättä suostua. Säästöt luo turvaa siitä että työpaikka ei ole toimeentulon edellytys.

Miten sijoittaa?
Säästettyä rahaa voi toki vain makuuttaa tavallisella pankkitilillä. Sekin on parempi kuin säästämättä jättäminen. Mutta tällöin inflaatio vuosien aikana nakertaa tätä omaisuutta vääjäämättä pois. Parempi idea lienee laittaa säästetty raha ”töihin” inflaatiota kompensoimaan ja luomaan mahdollisia tuottoja, eli toisin sanoen sijoittamaan nämä varat. Olen aikaisemmissa artikkeleissa käynyt läpi säästötavoitteellista sijoittamista mahdollistavia palveluita, esim. täällä, täällä ja täällä. Nyt paneudun tarkemmin omaan sijoitusfilosofiaan.

Ensinnäkin, sijoitusaikamme on pitkä. Käytännössä emme myy sijoituksia markkinaliikkeiden mukaan. Ostamisesta ja myymisestä tulee vain kuluja ja markkinoiden ajoittaminen on erittäin vaikeaa, jopa ammattilaisille. Esimerkiksi siksi suurin osa aktiivisista rahastoista (paljon ostoa ja myyntiä) häviävät pitkällä aikavälillä passiivisesti markkinaa seuraaville rahastoille. Ajattelen että jos kerta ammattilainen, jolla on kaikki alan työkalut käytössä ei voi keskiarvoisesti hyvään tulokseen treidaamalla edes-takaisin, niin miksi minä pystyisin. Ajoitus on siis vaikeaa, mutta onneksi sillä ei ole niinkään väliä pidemmän päälle. Alla on jälleen kuvaaja tuotoista eri sijoitushetkillä, myös juuri pahimpien arvostuskuplien aikaan ennen pörssiromahdusta. Nämäkin huonoimpaan aikaan tehdyt sijoitukset ovat päässeet takaisin plussalle noin 20 vuoden jälkeen. Eli eläkesäästämisen kannalta ajoittamisen puuttuminen ei ole ongelma.

Toisekseen, sijoitusajan ollessa pitkä, kulut ovat merkittävä menoerä. Täten pyrimme valitsemaan edullisia sijoitusmenetelmiä.

Kolmanneksi, yksikertainen on tehokasta. Periaatteessa hyviin tuloksiin pääsisi valitsemalla vain yhden koko maailman kattavan rahaston ja säästämällä siihen. Täten yksittäisen osakkeen romahduksen vaikutus on olematon. Itse asiassa yhden valtion pörssin hiipuminenkin ei vaikuttaisi niin paljoa kokonaisuuteen. Tässä on myönnettävä että itse en tätä periaatetta noudata. Tiedostan että yksikertaisuus ja tehokas hajautus olisi varmaankin paras, mutta jossain takaraivossa vaan on halu kikkailuun ja näpertelyyn sijoittamisessa. Vaikka sijoitamme useisiin kohteisiin, emme silti veivaa niitä edestakaisin, joten suurta vahinkoa kulujen ja huonon ajoituksen takia ei pitäisi tulla.

Rahastot
Hajautus on tärkeää sijoittamisessa. Se luo turvaa vääriä valintoja ja nopeita arvonmuutoksia vastaan. Helpon alueellisen ja toimialakohtaisen hajautuksen saamme laajoilla passiivisilla indeksirahastoilla, joilla on alhaiset kulut. Nämä luo sijoitustemme pohjan ja ytimen. Japanissa varat ovat maailman markkinat kattavassa rahastossa. Osingot jäävät rahaston sisään kasvattamaan korkoa korolle. Japanin varoilla olemme pyrkineen mahdollisimman vähäiseen kikkailuun. Osaltaan syynä on tasaisuuden ja riskittömyyden tavoittelu, osaltaan halu vähentää byrokratiaa ja selvitystyötä Japanissa.

Suomessa olemme sijoittaneet Nordnetin ilmaisiin superrahastoihin*. Jos haluaa sijoittaa Suomeen ja/tai pohjoismaihin, parempia menetelmiä ei mielestäni ole. Ei merkintämaksuja, ei juoksevia kuluja, ei lunastusmaksuja, osingot maksetaan rahastoon kasvattamaan korkoa korolle ja laaja hajautus pohjoismaiden markkinoille. Kaikki erinomaisia ominaisuuksia pitkäaikaiseen säästämiseen. Saadaksemme hajautusta osakkeiden sijaan myös korkomarkkinoille, sijoitamme Nordean kautta kehittyvien valtioiden lainoihin sijoittavaan passiiviseen rahastoon. Syy kehittyvien valtioiden teemaan johtuu kehittyneiden valtioiden nykyisestä superalhaisesta korkotasosta. Tuottoja on vaikea saada lainoista länsimaissa näiltä tasoilta. Laaja hajautus lainarahastossa vähentää kehittyvien valtioiden mahdollista riskiä.

Muita rahastojamme ovat Seligsonin edulliset osakerahastot. Erityisesti heidän Phoebus -yhdistelmärahasto ja lääketeollisuuden teemarahasto. Molemmat lienevät melko tasaisia ja vakavaraisia vähentäen markkinaheiluntaa.

ETF
ETF, eli ’Exchange-traded fund’, eli pörssinoteerattu rahasto, on käytännössä rahasto jolla käydään kauppaa pörssissä. Loogista. Sillä on muutama pääpiirteinen ero ”normaaliin” rahastoon. Ensinnäkin, koska kauppaa käydään pörssissä, voi rahastoa merkitä ja myydä sen hetkisen hinnan mukaan. Normaalissa rahastossa on usein pidemmät käsittelyajat. Toisekseen, ETF:iä voi hankkia vain kokonaisia osuuksia. Eli jos ETF:n hinta on esim. 240€ sinun pitää maksaa vähintää tuo summa että voit ostaa ko. ETF:ää. Tämä siis tarkoittaa sitä että sijoituksia voi tehdä samansuuruisissa hyppäyksissä (240€, 480€, jne). Normaalia rahastoa voi ostaa ns. desimaaleina. Eli voi omata 0,2388 osuuden rahastosta. Täten jos haluaa sijoittaa esim. 300€ rahastoon, voi sen tehdä tasan kokonaisuudessaan riippumatta rahaston kurssista.

ETF:llä olemme hakeneet lisää ”maustetta” sijoittamiseen. Jälleen pyrkimys alhaisiin kuluihin. Nordnetissä sijoitamme heidän kuukausisäästöohjelman* kautta. ETF:lle ei tule ollenkaan merkintäkuluja, mutta toki juoksevat kulut (joskin alhaiset, koska valitismme edullisia) rullaavat. Nordnetin ETF-sijoituksemme ovat painottuneet Aasiaan ja kehittyville markkinoille sekä Eurooppaan. Ns. maailmarahastoissa Amerikan paino on melko suuri, joten tällä tavalla saamme tasapainotettua maantieteellisesti. Nordnetissä säästämme myös erikseen kuukausittain lapsemme tilille laajaan maailman kattavaan ETF:ään.

ETF:ien yksi etu on niiden laaja tarjonta. Nordnetin merkintäkuluttomien ETF:ien lista on laajahko, mutta sisältää lähinnä tietyn maantieteellisen alueen perus-ETF:iä. Niiden lisäksi oman pikantin lisäyksen portfolioomme tuovat Nordean kautta ostetut ETF:ät. Vaihtoehtoja on paljon enemmän ja Nordeassa merkintäkuluilla on 1% hintakatto. Siten myös pienien sijoituserien tekeminen ei rokota kukkaroa liikaa. Teemanamme Nordean ETF-sijoituksissa ovat mm. Clean tech, automatiikka-robotiikka, väestön ikääntyminen ynnä muut nykyiset ja tulevat megatrendit. Eli painotamme maantieteellisen alueen sijaan sellaisiin markkina-alueisiin, joiden näemme olevan varmoja tai jopa nousevia tulevaisuudessa.

Myös käyttämämme ETF:t ovat suurimmalta osin osingot automaattisesti uudelleen sijoittavia, jolloin pääsemme nauttimaan korosta koron päälle.

Osakkeet
Rahastot ovat sijoitustemme runko ja peruskivi. Sen lisäksi salkussamme on pienellä osuudella suoria osakesijoituksia. Niitä voisi vaikka kuvata sijoitustalomme paneloinniksi ja koristeiksi. Pieni osuus kokonaisuudesta, mutta kiva katsella. Osakkeita voi hankkia esim. Nordnetin tai Nordean kautta. Me käytämme jälkimmäistä, koska se on melko edullinen tehdessä ostoja pienillä summilla.

Osakepuolelta on salkussa muutamia tunnettuja kotimaisia yhtiöitä ja tarkkaan valittuja oletettavasti vakaita yrityksiä pohjoismaista, euroopasta ja USAsta. Osakkeet luonnollisesti maksavat osingot ulos, ja täten näistä täytyy maksaa veroa. Ei kovinkaan verotehokasta, mutta kuitenkin mukava asia niiden pikkuboonusten tullessa tilille. Osakkeitakin on tarkoitus pitää salkussa ns. loppuun asti, koska en kuitenkaan osaa ajoittaa myyntejä ja uudelleenostamisia oikein.

Miten säästää ja mihin se riittää?
Loppukaneettina koko aiheen tärkein pointti. Säästämisen mahdollistaa käytännössä pienet menot. Perheemme tulot eivät ole kovin hyvät, mutta elämällä säästeliäästi, välttämällä ”brändien” aiheuttamaa hintainflaatiota ja panostamalla edulliseen tai jopa ilmaiseen viihteeseen. Pienistäkin tuloista voi laittaa jotain sukan varteen. Jos elämäntapa on tuhlailevaa Purperrin riepujen ostamista, ei edes suuret tulot välttämättä auta säästämisessä. Kyse ei ole mistään kituuttamisesta, vaan valinnoista. Voi mennä joko joka viikonloppu elokuviin ja baariin, tai sitten pelata vaikka lautapeliä ystävien kanssa ja nauttia hyvää viskiä. Voi mennä lapsen kanssa kalliiseen elämyspuistoon tai sitten läheiselle nurmikentälle heittämään frisbeetä tai metsään telttaretkelle.

Monevator.com:issa on mielenkiintoinen laskuri, jolla voi laskea millaisella säästämisellä pääsee miljonääriksi ja milloin. Oletetaan että olen 35 vuotias, ja tilillä makaa alussa 30000€ sijoitettavaksi. Haluan että minulla olisi miljoona euroa kun täytän 60 vuotta, mikä takaisi toimeentulon riippumatta valtion eläkkeistä ja tuista. Vuosittaiseksi sijoitusten koroksi asetetaan melko konservatiivinen 5% ja inflaatio 2%. Laskuri kertoo että vuodessa minun pitäisi laittaa säästöön ja sijoittaa 18537€, eli reilu 1500€ kuukaudessa. Aika kova tavoite, mutta ei periaatteessa mahdoton säästeliäälle elämiselle. Varsinkin jos elintasokustannusten ei anna kasvaa tulojen kasvaessa. Vähempi säästäminen kuukaudessa itse asiassa riittää, jos olettaa saavansa edes jossain vaiheessa eläkettä tai tarkoituksena ei ole jättää perintöä. Miljoonan varallisuus siis lähinnä koskee sitä tasoa, jossa korolla elää jo mukavasti, joten varsinaiseen pottiin ei tarvitse koskea. Jos itselleen vaiheittainen potin ”syöminen” eläköitymisen aikana on OK, niin paljon pienempi rahamäärä riittää.

Ainakin laskurilla on mukava testailla erilaisia skenaarioita.

Kun eläköityminen koittaa
Tästä aiheesta on toistaiseksi vähän vaikea sanoa tarkemmin. Sen verran kaukana se toistaiseksi on. Riippumatta missä tuolloin asumme, aiomme siirtää säästyneitä rahoja sen hetken edullisimmalla menetelmällä, esim. TransferWisellä* (lisää täällä), maasta toiseen. Raha on erittäin likvidi varallisuusmuoto ja helpottaa elämänsä ohjaamista haluttuun suuntaan.